Tämänkertaisessa blogikirjoituksessa käsittelen lyhyesti kemiallisen analytiikan tärkeyttä, niin tutkimuksessa, opetuksessa kuin myös uusien, hyödyllisten tulosten tuottamisessa yhteiskunnallisen keskustelun ja yleisen päätöksenteon tueksi.
Kaksi ensimmäistä aspektia tulevat hyvin esiin myös Luonnollista kemiaa -sarjan ensimmäisessä Kemistin urapolkuhaastattelussa, jossa annetaan monenlaisia kokemusperäisiä vinkkejä kemistin opintojen ja uran eri vaiheille (kts alla).
Kemiallisessa analytiikassa tapahtuvia kehityksiä voi hyvin verrata optikolla käyntiin tai kevätauringon tekemiin paljastuksiin kodin pintojen epäpuhtauksissa. On se sitten mukavaa tai ei, mutta totuus on yleensä ehkä parempi nähdä kuin olla näkemättä. Vaikka toisaalta on niin, että mitä ei näe, sitä ei ehkä sitten ole.
Otetaan esimerkiksi Luonnollista kemiaa -hankkeen kannalta oleelliset, tuhansia erilaisia kasvilajeja sisältävät, viideltä eri mantereelta peräisin olevat näytteet. Analytiikan ja menetelmien kehittämisen kautta näytteistä on ollut mahdollista löytää yhdisteitä, joita ei kasvikunnassa tiedetty olevankaan.
Kasvilajit olivat kymmenien miljoonien vuosien evoluution tuloksena oppineet tuottamaan näitä yhdisteitä, mutta ihminen oli niistä tyystin tietämätön. Mitä ei nähty, sitä ei siis ollut.
Sittemmin näille samoille yhdisteille on kehitetty entistä herkempiä ja selektiivisempiä analyysimenetelmiä, joilla vastaavien yhdisteiden detektointi onnistuu yhä laajemmasta kirjosta potentiaalisia kasvilajeja.
Näitä yhdisteitä on myös opittu puhdistamaan kasveista suuria määriä ja niille on löydetty runsaasti hyödyllisiä käyttökohteita. Viimeisimpänä sairaalabakteeriin tehoaminen ja/tai sairaalabakteerin herkistäminen antibiooteille.
Antibioottien käytön vähentäminen olisi todella merkittävä etu, kun taistelemme globaalia antibioottiresistenssiä vastaan.
Tällaisia esimerkkejä nousee nykyisten hankkeidemme (mm Luonnollista kemiaa, ChemKing ja Biodiform) aikana varmasti esiin lisää. Erityisen kiinnostavaa ja motivoivaa on, jos löydämme uhanalaisille lajeille sellaista kemiallista arvoa, jota voidaan käyttää hyväksi näiden lajien suojelemisessa. Toisaalta, kaikki luontokadon hidastamiseksi tuotettu tieto on erittäin arvokasta.
Analytiikalla on tässä työssä ja sen jatkamisessa aivan keskeinen rooli. Iso osa tästä työstä tullaan tekemään kemian opiskelijoiden opinnäytetöinä. Niissä pitääkin päästä riittävän syvälle analytiikkaan, joten opinnäyteprojektien aikana pitää tarkkaan miettiä, mihin syventyä ja mitä sivuta vain pintapuolisesti.
Kemian opiskelijan lähtökohdista on selvää, että maisteriopintoihin kuuluvan kuuden kuukauden laboratoriotyön aikana ei ole mahdollista oppia hallitsemaan kaikkia analyyttisen kemian huippulaitteita ja menetelmiä. Määrä ei tässäkään siis korvaa laatua.
Yleisesti tutkimuksen ja opetuksen lähtökohdista on kuitenkin selvää, että kemistin tulisi pystyä hallitsemaan muutamia analyyttisen kemian huipputyökaluja, ja niihin liittyviä näytteidenvalmistus- ja tulostentulkitsemisprotokollia niin hyvin, että monimaisten, analyysituloksiin vaikuttavien parametrien optimointi tulisi ns. selkärangasta.
Kun tarkan analytiikan perusperiaatteet hallitsee hyvin muutamien huipputekniikoiden kautta, voi loput työelämässä tarvittavat tekniikat ottaa sitten haltuun työelämään siirtymisen jälkeen, varsinaisella työpaikalla.
Tästäkin aspektista puhutaan alta löytyvällä Kemistin urapolkuvideolla, jolla pitkän uran erilaisissa lääkekehitykseen liittyvissä tehtävissä tehnyt Maria Lahtinen kertoo omista kokemuksistaan niin kemian opintojen kuin myöhempien urapolkuvalintojen suhteen.
Toivottavasti tällä ensimmäisellä urapolkuvideolla esitetyistä kokemusperäisistä vinkeistä on joillekin opiskelijoille hyötyä, jossain vaiheessa omaa uraa. Henkilökohtaisesti olisin aikanaan ihan mielellään kuullut tällaisia vinkkejä, vaikka olenkin aina omat valintani tehnyt puhtaasti oman motivaation ja mielenkiinnon ajamina.
Teemme vastaavia haastatteluja myöhemmin lisää, erilaisissa uravaiheissa olevien alumnien, opiskelijoiden tai muiden relevanttien tahojen kanssa. Normaaleihin, livenä tapahtuviin alumnivierailuihin verrattuna näiden haastattelujen etuna on se, että ne ovat katsottavissa koska tahansa myöhemminkin (Luonnollista kemiaa -hankkeen YouTube-kanavalta), eikä aika lisää niihin kuin korkeintaan vaan sopivaa patinaa.
Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että analytiikka avaa monia ovia, työelämässä ihan konkreettisesti ja tutkimusmaailmassa enemmän kuvainnollisesti (esim. miljoonia vuosia löytämättä olleet yhdisteet ja yhdisteryhmät). Itse jään jännittyneenä odottelemaan, mitä tutkimuskentältä seuraavaksi kuuluu ja mitä analytiikka meille seuraavaksi opettaa kasvien, hyönteisten ja mikrobien luonnollisesta kemiasta.
Sitä odotellessa on todella hienoa seurata Kemian kevät ’22-tapahtumassa sitä, mitä opiskelijamme ovat oppineet bioanalyyttisen kemian saloista ja mitä kaikkea näidenkin opiskelijoiden kanssa vielä voimmekaan saada aikaan, ennen kuin heidän on aika siirtyä työelämään jalostamaan analytiikan taitojaan edelleen, uusien haasteiden pariin.
Loistavaa kemian kevättä kaikille!
JP Salminen (j-p.salminen@utu.fi)
Luonnonyhdistekemian professori, kemian laitos, Turun yliopisto