Joulukuun ensimmäisenä lauantaina vietettiin Turun yliopiston kasvitieteellisellä puutarhalla taas Lasten lauantaita, tällä kertaa aiheena joulun tuoksut. Herkullinen mahdollisuus meille luonnollisille kemisteille tarjota kemiaa kaikille aisteille tuttuihin joulumausteisiin ja joulun koristekasveihin kokemuksia linkittäen.
Joulun tuoksujen lähteiksi oli tähän tiedepajaan valittu sellaisia, joista helposti vain kuumalla vedellä saa tuntuvaa tuoksua uutettua pulloon. Eikä pelkästään pulloon vaan sieltä edelleen joulusaunojen kiukaille ja saunojien hajuepiteeleille, sieluihin ja sydämiin. Luennon lopuksi kaikille oli mukaanotettavaksi resepti ja pullo, joilla jouluinen löylytuoksu itselle tai lahjaksi on helppo nuoremmankin kotikemistin valmistaa (inspiroivaa homma myös vähän vanhemmille!).
Tuoksuseosten tuotekehityksen aikana professori Salminen oli uuttanut erilaisia jouluun liitettäviä kasvimateriaaleja kanelista kuuseen ja tutkinut niiden toimivuutta löylytuoksuissa. Lopulliseen tuoksuraaka-ainevalikoimaan päätyivät kanelitanko, neilikka, kardemumma, pomeranssin kuori, vaniljatanko ja piparkakkumauste. Yleisresepti on kolme desilitraa vettä ja kuusi ruokalusikallista mausteita – tarkempia ohjeita mm. Proffan Parhaan -tuoksun rakenteluun (ja molekyylejä tuoksujen taustalla) löydät Instagramista klikkaamalla ao. yleisreseptiä ja Twitteristä, klikkaamalla ao. kuvaa, jossa on Proffan parhaan ja Kemistin kipakan reseptit.
Usein sanotaan jonkun asian tulevan meille tutuksi jo äidinmaidossa. Vastaavaa varhaista altistumista kemian kiehtovaan ja tärkeään maailmaan edistettiin jouluntuoksuilla Ruissalon tiedeluennolla, jossa tieteen saattoi haistaa ja maistaa jo pelkästään hengitysilmassa. Uskon, että lasten mieliin jäi ainakin juuri se, että luentosali tuoksui joululta ja se, että ne tuoksut keitettiin esiin astioissa, joissa eri kasvien uutteet pyörivät höyryten salin etuosassa. Salin pöydillä oli myös molekyylimalleja – juuri noita nenään mahtuvia, pieniä haihtuvia molekyylejä tuoksujen taustalla ja vertailun vuoksi isompia yhdisteitä, joilla on kasvissa muu tehtävä kuin tuoksua. Eräs lapsi pyöritteli heti luennon aluksi käsissään kanelialdehydin molekyylimallia ja sanoi, että se ei kyllä yhtään näytä kanelilta. Siitä päästiinkin sitten heti keskustelemaan siitä, että jokaisessa kasvissa on hyvin monia erilaisia yhdisteitä erilaisissa rooleissa ja tuo käsissä oleva molekyyli on vain yksi esimerkki siitä valtavasta kemiakirjosta mitä siihen vierelle havainnollistamista varten haettuun kanelitankoon mahtuu.
Luonnollista kemiaa -hankkeen tavoite on tehdä kemiaa tutuksi monipuolisesti ja mahdollisimman vaikuttavasti eri kohderyhmille. Mutta, jotta tietoa otetaan vastaan ja sitä aletaan ajatella, pitää siitä ollut kiinnostunut. Tuon kiinnostuksen herättely, ylläpito, syventäminen ja uuden etsimiseen johdattelu ovatkin aivan olennaisia asioita hankkeen onnistumisessa – tavoite ei ole pelkästään jakaa tietoa vaan se, että vastaanottajat alkaisivat myös soveltaa ja jatkojalostaa sitä ja alkaisivat ehkä katsoa koko maailmaa ja maapalloa ihan uudella tavalla. Alitajunta usein yllättää tuottamalla tietoisuuteen ratkaisuja ongelmiin, joita ei ehkä edes ole tiennyt pohtineensa tai ideoita, joissa yhdistyy moni elämän aikana koettu asia. Hyvin epätieteellisenä johtopäätöksenä joulutuoksujen tiedepajasta uskon, että hengitysilman hetkittäinen konsentrointi erilaisilla muistoja synnyttävillä ja herättävillä tuoksumolekyyleillä aktivoi aivoja – sekä lapsilla että aikuisilla, tässä hetkessä ja myöhemmin. Eli siitä reseptiä tulille ja tiedettä hengittelemään!
-Maria, uutepajan aputonttu, luonnonyhdistekemian tohtori, Luonnollista kemiaa -hankkeen vapaaehtoistyöntekijä